Osallistunpa nyt minäkin tähän ruokakeskusteluun...

Suomessa on nyt viime viikot kuhistu noista uunituoreista ravitsemussuosituksesta ( eli näistä.) Ruokapyramidi ja lautasmalli sai kaivatun päivityksen, mutta samalla se nosti yhden pienen myrskyn ruokakeskustelussa, sillä ruoka on juuri niin henkilökohtainen asia, että siitä on jokaisella mielipide. Olen lukenut asiaan liittyviä mielipide- ja blogikirjoituksia, ja nyökytellyt jokaiselle, hyvin perustelulle näkemykselle asiaan, sillä eihän ruokavaliossa ole mitään yhtä totuutta.

Uusi ruokapyramidi näyttää tältä

Kuva täältä

Mutta vasta tämä (<- klik!), varsinaiseen asiaan liittymätön blogipostaus, sai minutkin osallistumaan keskusteluun (ja vinkkivinkkinä kaikille joita kiinnostaa amerikkalaisen kulttuurin ihmettelyt suomalaisnäkökulmasta, suosittelen tallentamaan losangelesilaisen Annen Onnenpäivä-blogin osoitteen kirjanmerkkeihin, loistavaa luettavaa!). Sillä vasta nähtyäni meiningin täällä, osaan ottaa kantaa suomalaiseen meininkiin. Tuo em. blogipostaus tiivistää sen aika hyvin: jos pitää valita kahdesta ruokavaihtoehdosta omasta mielestä se oikea, valitseekin väärän mielikuvien perusteella. Pekonia ja munakasta sisältävä aamiaismuffini onkin parempi vaihtoehto kuin tuo kulhollinen mysliä mustikoilla, vaikka tietysti olet mielessäsi valinnut sen myslin, varsinkin kun siinä oli ne mustikatkin. Miksi se on parempi? Koska siinä on vähemmän kaloreita! Vielä kun nuo aamiaismuffinit ovat täällä supersuosittuja, ja McDonalds on niistä brändännyt oman McMuffininsa, niin menestys on taattu ihan siltä pohjalta, että niissä on vähemmän kaloreita kuin monessa muussa aamupalassa.

Kuvakaappaus ko. blogista: testaa ravintotietämyksesi, kumpi näistä on parempi vaihtoehto?

Tässä kiteytyy se ongelma: aamiaismuffini voi olla parempi vaihtoehto kaloreiden puolesta, mutta ei kyllä välttämättä terveellisempi ravintosisältönsä puolesta. Tuo kalorien korostaminen näkyy täällä kaikessa: mainoksissa korostetaan jonkin aterian vähäkalorisuutta ja ravintoloissa menussa on aina kalorimäärät ja vähäkaloristen ruokien listat. Painonvartijat ja vastaavat ovat huippusuosittuja, ja ne tunnetusti pelaavat juuri noilla kalorimäärillä. Ei ehkä ymmärretä, että vähäkalorinen teollinen höttöruoka ei välttämättä laihduta yhtään, koska siitä jää nälkä ja se aiheuttaa loppupeleissä vain enemmän syömistä. Ravintosisällötön höttöruoka ei myöskään edistä terveyttä, sillä siinä ei ole sopivassa suhteissa makro- ja mikroravinteita (eli rasvaa, hiilareita, protskuja sekä vitamiineja ja kivennäis- ja hivenaineita). En tällä sano, että teollinen ruoka on pahasta, olenhan itsekin ollut vajaa kaksi vuotta elintarviketehtaassa töissä toimihenkilönä. Ja kokemuksesta voin sanoa, että pääasiassa teollisuudessakin käytetään ihan samoja raaka-aineita kuin kotikeittiössäkin, ja esimerkiksi kohkaus teollisuuden käyttämistä E-koodeista on kyllä välillä niin turhaa, kun syntisen E-koodin takaa paljastuukin joku tuikitavallinen ruokasooda. Ja voin olla varma, että jokainen elintarviketehtaassakin työskennellyt henkilö tietää, ettei sitä teollista ruokaa tule syödä joka päivä, vaan pääsääntöisesti pitää syödä sitä puhtaista raaka-aineista itsevalmistettua kotiruokaa. Mutta ei se kotiruokakaan aina saa synninpäästöä: kuinka moni edes miettii, että käyttää kotikeittiössä esimerkiksi liemikuutioita, josta vasta niitä E-koodipommeja löytyykin?

No ennen kuin juttu lähtee aivan väärille raiteille, niin palataan amerikkalaiseen kalorihysteriaan. Voin väittää, että täällä ostopäätökset tehdään kalorien perusteella, siksi niitä myös korostetaan pakettien kyljessä suurin kirjaimin. Myös pakkausselosteen ravintotaulukko perustuu näihin tietyn kalorimäärän ruokavalioihin: siinä kerratotaan kalorisisältö ja kuinka paljon makro- ja mikroravinteita se sisältää verrattuna suositeltuun vuorokausikalorimäärään (eli se 2000 kilokalorin päivittäisannokseen). Tässä taulukossa on kaikki se hyvä tieto, mutta vain sillä ensimmäisellä rivillä eli kalorimäärällä pelataan.

Tuttua tuote lähikaupasta: kohdistettua myyntiä kalorimäärillä, huomaa kyljessä painonvartijoiden pisteet!

Kuva täältä

Jotta ymmärtäisin paremmin, etsin käsiini amerikkalaiset valtakunnalliset ravintosuositukset, löytyy täältä. En jaksanut tuota kokonaan lukea, mutta yhteenveto kertoo, että ravintosuositusten mukaan pitäisi nauttia enemmän hedelmiä, vihanneksia, täysjyväviljoja, vähärasvaisia maitotuotteita ja kalaa sekä vähemmän natriumia (suolaa) sisältäviä ruokia, tyydyttynyttä rasvaa, trans-rasvoja, lisättyä sokeria ja puhdistettua viljaa. Kuulostaako tutulta? Kyllä, menee aika yksi yhteen suomalaisten suositusten kanssa. Lisäksi jenkkien suosituksessa on ensimmäisenä pointtina tuo jo mainittu kaloribalanssi, vanha kunnon "laihdut, kun kulutat enemmän kaloreita kuin syöt". Täytyy sanoa, että kun selailin tuota jenkkien ravintosuositusta, niin kylläpä se oli spesifinen, ja otti huomioon eri ikäryhmät ja eri ruokavaliot ja elämäntilanteet (raskaus ym.). Mutta valitettavasti tälläisenä vajaa 100-sivuisena, melkoisen tieteellisenä opuksena tämä ravinto-opas tuskin tavoittaa niitä, joiden oikeasti tarvitsisikin laihtua tai syödä terveellisesti terveytensä takia. Asia ei ole näin yksiselitteinen, mutta yksi syy saattaa hyvinkin olla se, että amerikkalaisilla ei ole käytössään meidän hienoa ruokapyramidia tai lautasmallia, josta ottaa ihan konkreettista esimerkkiä! Olkaamme siis ylpeitä lautasmallista ja ruokapyramidista. Se opetetaan meille jo peruskoulussa, niin että varmasti kukaan peruskoululainen ei voi väittää tietävänsä lautasmallista mitään. Ne samat julisteet on myös aina ja ikuisesti roikkuneet kouluruokaloiden ja terveydenhoitajan vastaanoton seinillä, niin että ne on ihan kirjaimellisesti piirtyneet muistiin, ainakin itselleni on näin käynyt. Samoin nämä lausahdukset, kuten "puoli kiloa päivässä" on samaa terveysviranomaisten aivopesua kasvisten käyttöön.

Eniten tuossa ruokapyramidin ja lautasmallin kritisoinnissa on häirinnyt se, että on unohdettu sen käyttötarkoitus. Sen yksi tärkeimmistä käyttötarkoituksista kun on olla ohjenuora esimerkiksi keskuskeittiöille, jotka tekevät ruokaa koululaisille. Ruokaa, jonka on tarkoitus olla halpaa, mutta mahdollisimman ravinnerikasta ja terveellistä. Kouluruokailu on kuitenkin niin uniikkia maailmassa, ja vaikka kuinka sitä koululaiset kritisoivat kouluiässä pahanmakuiseksi, niin arvostavat sitä myöhemmin aikuisiässä. Kouluruokailusta ja lautasmalleista jää suomalaisten mieleen malli siitä, miten kuuluisi syödä. Väitänkin että keskivertosuomalainen kyllä tietää, miten pitäisi syödä, vaikkei niin syystä tai toisesta söisikään. Keskivertoamerikkalaisesta en voi varmaksi sanoa, että he tietävät miten edes kuuluu syödä, kun täällä etenkin pikaruokaloiden mainonta on niin törkeää ja mielikuvia vääristävää, ja varsinkin kun siitä on unohdettu se vaakakupin toinen puoli eli kaloreiden kulutus.

Mitä mieltä olen sitten uusien ravitsemussuositusten sisällöstä? Ensinnäkin olen superonnellinen siitä, että pitkän linjan kasvissyöjänä (ja satunnaisesti kalaa syövänä) sain vihdoin synninpäästön, on ihan ok pohjata ravinto kasviksiin! Yhtä mieltä olen myös siitä mistä muutkin pyramidia ja lautasmallia kritisoivat: ei ruokavaliota voi laittaa tuollaiseen kolmioon siten, että se kaikille sopisi. Ja yhtä lailla epäilen väitettä, ettei Suomen suosituksia tehneellä työryhmällä olisi kytköksiä Suomen ruokateollisuuteen: niin vahvasti maito- ja leipäsuositus noissa pysyy vuodesta toiseen, vaikka ne olisi aivan helposti korvattavissa muilla ruoka-aineilla, jotka eivät aiheuta niin paljon turvotusta ja suolisto-ongelmia kuin leipä ja maito. En silti ole huolissani: tiedän että he, jotka noudattavat jotakin tiettyä spesifistä ruokavaliota, on astetta kiinnostuneempia ottamaan selvää ruokavalionsa ravintosisällöstä ja pitämään huolen, että saavat siitä riittävästi makro- ja mikroravintoaineita. Siksi minäkin tiedän, että vaikka syön leipää vain satunnaisesti tai maitoa ainoastaan kahvimaitona, saan riittävästi kuitua ja kalsiumia ihan vain kasvisruoastani. Tai voin luottaa siihen, että he, jotka haluavat parantaa sairauksiaan ravintomuutoksilla (useinhan se voi olla loppupeleissä kiinni juurikin ravinnosta), saavat siihen terveydenhuollon apua, myös sieltä julkiselta puolelta, ei vain poppatohtoreilta. Mutta ravintopyramidit ovat hyvä olla olemassa niitä varten, jota ei juuri kiinnosta ruoka muuta kuin sen verran, että sillä saa nälän taitettua. Sillä tuskinpa kukaan kasvispohjaisella, hyviin rasvoihin keskittyvällä, proteiinia sopivasti sisältävällä ruokavaliolla itseään ainakaan kauheaan pahaan jamaan syö.

Yhden jutun amerikkalaiset on kuitenkin tajunneet meitä paremmin, nimittäin kuinka saada muksut syömään vitamiineja. Tehdään niistä nallekarkkeja. Tai prinsessoja tai hämähäkkimiehiä. Ja tämä ei ole vitsi!

Kuva täältä

Amerikkalaiset ajokortit - check!

Siinä ne nyt ovat, meidän uunituoreet ajokorttimme!

Ajokortissa on kaikenlaista kivaa tietoa, mutta blurrasimme nyt kuitenkin kaikki jännät tiedot identiteettivarkaiden pelossa. Mutta kaikenlaista tietoa siinä kuitenkin on, kuten osoite (blurrattu), pituus ja paino sekä hiusten ja silmien väri, ja lisäksi se että olemme elinluovuttajia. Kortin mukaan minulla on musta tukka, joten pikku moka käynyt virkailijalle...

Suoritimme ajokokeet jo toissaviikolla, mutta halusin tehdä tämän postauksen vasta sitten, kun saimme postitse nuo ajokortit, ja kun koko prosessi oli varmasti saatu päätökseen.

Eihän siinä nimittäin mennytkään kuin vajaa 5 kuukautta, vaikka se oli ensimmäinen asia, jota aloimme täällä hoitaa. Itse asiassa se tapahtui jo Suomessa asuessamme, kun varasimme ajan ajokortin kirjalliseen kokeeseen heti ensimmäiselle viikolle Amerikassa. Tämä siitä syystä, että laki vaatii paikallisen ajokortin suorittamisen 10 päivässä muuton jälkeen, joten halusimme, että meillä olisi ainakin se ensimmäinen aika varattuna tuon 10 päivän sisään.

Ajokortti- ja rekisteröintiasioita hallinnoiva virasto DMV on tunnettu siitä, että siellä asioiminen vaatii pitkää pinnaa ja hyviä hermoja. Toki moni muukin virasto täällä toimii melko jähmeästi ja byrokratia tuntuu välillä melko antiikkiselta, mutta kyllä tuo DMV taitaa viedä voiton ärsyttävyydellään. Mehän siis kävimme DMV:llä neljä kertaa (Timo itse asiassa viisi kertaa), vaikka kaksi kertaa olisi riittänyt. Syy noihin ylimääräisiin kertoihin johtui juurikin tästä jähmeydestä ja byrokratiasta: jos joitakin papereita ei ollut mukana, niin asioita ei voida soveltaa, vaan homma tyssää kokonaan siihen. Virastojen ja virkailijoiden välillä on myös suurta vaihtelua sen suhteen, mitä asiakirjoja he vaativat. Esimerkiksi ensimmäisellä kerralla meiltä ei edes kysytty I-94:ää, mutta seuraavalla kerralla toisessa virastossa Timo ei päässyt etenemään eteistä pidemmälle, kun hänellä ei ollut kyseistä lomaketta printattuna. Ja koska tässä kyseisessä virastossa vierailee päivittäin varmasti satoja ihmisiä, niin seuraavaa aikaa saattaa joutua odottelemaan useita viikkoja, sitä ennen asia ei etene millään tavalla. Toki virastoon voi mennä ilman ajanvarausta (paitsi ajokokeeseen) jos innostuu useiden tuntien tai jopa koko päivän jonotuksesta. Virasto aukeaa arkisin aamukahdeksalta, ja jo ennen sitä jono ulottuu ulos asti, joten emme suosittele tätä vaihtoehtoa. Ajan voi varata mihin tahansa Kalifornian DMV:n toimistoon, ja kannattaakin siten suosia toimistoja hieman syrjemmässä, koska niissä on vähemmän jonoa.

Ajokortin suorittaminen koostuu kirjallisesta kokeesta sekä ajokokeesta. Olenkin kirjoittanut tästä kirjallisen kokeen suorittamisesta jo tässä postauksessa, mutta tiivistetysti: kirjallisessa kokeessa on 36 monivalintakysymystä, joista pitää saada vähintään 30 oikein. Mitään aikarajaa kokeen tekemiselle ei ole, mutta se tehdään virastossa melko rauhattomassa ympäristössä viraston seinustalla olevissa kopeissa seisten. Osa kysymyksistä on ihan maalaisjärjellä pääteltävissä, mutta esimerkiksi siihen, mikä on paikallinen rattijuopumusraja, tarvitaan ihan tietoakin. Driver's Handbook eli "oppikirja" (n. 100 sivua) kannattaa lukea, ihan jo siksi, että on liikennesääntöjä, jotka poikkeavat suomalaisista. Koe on kuitenkin helppo, ja siitä kyllä varmasti pääsee läpi, kun viitsii lukaista kirjasen läpi. Kokeita on useita eri variaatioita, ja niiden tasot vaihtelevat, siten esimerkisi minun kokeeni oli paljon helpompi kuin Timon. Ennen kuin pääsee suorittamaan kirjallista koetta, tarkastetaan tiskillä passi, viisumi, suomalainen ajokortti, maahantulolomake 1-94, jätetään varsinainen ajokortin hakulomake (johon täytetään em. tiedot) ja maksetaan hakumaksu 32 dollaria. Mukaan hakulomaketta varten tarvitset myös joko sosiaaliturvatunnuksen tai todistuksen siitä, että et ole oikeutettu sosiaaliturvatunnukseen (jos viisumisi ei sitä sinulle takaa). Toisella tiskillä otetaan vielä valokuva ajokorttia varten. Kuva otetaan yhdellä otoksella ja lopputulosta saat ihailla vuosia ajokortissa, oli se sitten miten huonosti onnistunut tai ei. Kun kirjallisen kokeen saa suoritettua hyväksetysti, saa väliaikaisen ajokortin (paperilapun), joka on voimassa 2 kk. Tällä saa siis ajaa ihan kuten oikeallakin ajokortilla, siinä ei ole mitään rajoituksia, eikä sitä tarvitse mitenkään merkata autoon tms.

Ajokokeen voi varata vaikka heti seuraavalle päivälle, joskin aikoja tuskin niin nopeasti löytyy. Me emme pitäneet kiirettä ajokokeen varaamisen kanssa. Aloimme varailemaan ajokoetta n. 3 viikkoa ennen väliaikaisen ajokortin umpeutumista, ja yllätys oli suuri, kun mistään lähialueen DMV:stä ei löytynyt vapaata aikaa ajokokeeseen ennen lupiemme umpeutumista! Meitä kun ei oltu varoteltu tälläisistä jonoista, tai missään virallisilla sivuillakaan ei tästä lue, niin se tuli hieman yllätyksenä. Minä sitten yritin soitella DMV:lle ja lukea nettisivuilta miten pitäisi toimia, mutta ei-niin-kovin yllättäen en saanut oikein mitään apua, kukaan puhelimen päässä ei tiennyt miten toimia. Sen neuvon sain, että aika paikan päälle pitää varata, joten varasinkin meille ajat, jotka sain ne pari päivää ennen oman korttini voimassaoloajan umpeutumista. Pienellä jännityksellä mentiin DMV:lle, ja ensimmäinen virkailija olikin niin pihalla käytännöistä, että väitti meidän joutuvan suorittamaan kirjalliset kokeet uudestaan . Onneksi kuitenkin väitimme vastaan ja olimme tiukkana, ja pääsimmekin toiselle virkailijalle, joka tiesi asiasta ennemmän. Hän oli kyllä taas yksi persoona: ehkäpä maailman tylsistyneimmän ja tylyimmän oloinen viranomainen, mutta hoiti hommansa supernopeasti. Muutamassa minuutissa meidän ajokorttien voimassaoloaikaa oli pidennetty 2 kuukaudella ja ajat ajokokeeseen tammikuulle oli varattu molemmille.

Mutta nyt vihdoin siihen ajokokeeseen. Ajokoetta varten tarvitaan virastoon mukaan voimassa oleva auton rekisteriote sekä autovakuutuskortti, ja ne tarkastetaan tiskillä ennen kun saat ajaa kaistalle, mistä ajokoe alkaa. Ajokokeeseen otetaan kaistalleajojärjestyksessä, ja inssin tarkastajaksi tulee siten kuka tarkastajista on seuraavaksi vapaana. Ajokoe koostuu kahdesta osasta: auton tarkastuksesta ennen ajoa sekä varsinaisesta ajosta. Ajokokeesta täytetään ajajan suoritusta arvioiva lomake. Tuossa auton esitarkastelussa tarkastetaan, että käyttämäsi auto on kunnossa, mm. se, että tiedät missä, autossa on käsijarru, hätävilkut ja etulasin lämmitin. Tässä kohtaa pitää osata myös näyttää tietyt käsimerkit siltä varalta, että vilkut eivät toimi/ei näy auringon häikästessä. Mikäli kaikki kunnossa, tarkastaja hyppää kyytiin, ja ajokoe alkaa. Ajokokeen aikana suoritetaan kaikki lomakkeen kohdat, eli suoriudutaan erilaisista risteyksistä, tehdään kaistanvaihtoja, ajetaan eri alueilla (eri nopeusrajoitukset), tehdään käännöksiä ja peruutetaan. Käytännössä ajetaan 10 minuuttia tarkastajan ohjeen mukaan. Kriittisiä virheitä ei saa olla yhtään, tai koe on automaattisesti hylätty. Näitä kriittisiä virheitä on mm. se, jos tarkastajan pitää puuttua ajoon, ei noudata liikennesääntöjä, ajaa liian kovaa tai vaarallisesti. Hauskintahan tässä on se, että ajokokeen ulkopuolella yleisesti täällä ajetaan liian kovaa ja vaarallisesti, siis myös ajokokeen aikana tätä näkee muissa autoilijoissa. Muita lomakkeen mukaisia "pienempiä" virheitä, saa olla 15 ennen kuin hylky tulee. Ajokoe päättyy DMV:n parkkipaikalle, jossa tarkastaja ensin kertoo virheesi (jolloin selitys menee ihan ohi) ja sitten kertoo pääsetkö läpi.

Me molemmat pääsimme ensiyrittämällä läpi. Teimme ajokokeet eri päivinä, mutta meille sattui silti sama tarkastaja. Tämä henkilö oli ihan asiallinen mutta kuitenkin hieman tyly, ja Timon ajon aikana hän itse asiassa puhui suurimman osan ajasta puhelimeen huudellen ohjeita väliin! Meille molemmille tuli vain kaksi pientä virhettä, ja sama virhe oli se, että ei ryhmitytty oikealle kääntyessä pyöräkaistalle. Meidän etuna oli se, että ajokoe suoritettiin läheisessä pikkukaupungissa jossa liikenne oli rauhallista ja nopeudet pieniä. Varattiin myös taktisesti ajat heti aamulle, ja se taktiikka lähestulkoon onnistui. Nimittäin vaikka Timolla oli aika heti aamuyhdeksän jälkeen, oli inssikaistalla jo tässä vaiheessa sen verran porukkaa, että Timo joutui käytännössä odottelemaan kaistalla tunnin verran ja koe alkoi vasta kymmenen maissa.

Suomen ajokortin suorittamisesta meillä molemmilla on jo kymmenisen vuotta aikaa, ja muistikuvat yhtä hatarat. Vaikeustaso on silti meidän mielestämme molemmissa sama. Eron Suomen ja USA:n ajokokeisiin tekee varsinaisen liikenteen erot. Liikenne on täällä hurjempaa, ja auton ratissa saa olla kyllä hereillä koko ajan. Muut autoilijat tekevät hurjanoloisia kaistanvaihtoja, ja vilkkuja käytetään huonosti. Autoilijat ajavat myös useasti ylinopeutta, ja herkästi hermostuvat hidastelijoihin esimerkiksi risteyksissä. Täällä toki liikenneruuhkatkin on aivan toista luokkaa kun Suomessa, joten kaikkien hermojen säästämiseksi liikenteessä kannattaakin olla rohkea ja mennä silloin kuin siihen tarjoutuu mahdollisuus, eikä jäädä arpomaan. Kunhan vaan koko ajan pitää silmät selässäkin muiden autoilijoiden äkkiliikkeitä varten. Moottoriteillä ajo on kaikista hurjinta, muilla teillä saa ajaa vähän rennommin. Liikennesäännöissä on muutamia poikkeuksia, mm. väistämisvelvollisuuus-kolmioita on täällä todella vähän tai ne on korvattu stop-merkein. Risteyksessä saattaa jokaisella olla stop-merkki, ja siitä purkaudutaan normaalien väistämissääntöjen vastaisesti risteykseen tulojärjestyksessä. Vapaa oikealle kääntyminen punaisia valoja vasten on ehkä fiksuin sääntö liikenteen sujuvuuden kannalta, vaikka siinäkin näkee uhkarohkeita läheltä piti -tilanteita melko usein. Plussaa myös siitä, että liikennemerkit ovat useimmiten tekstejä, ei symboleita. Poikkeuksena Suomeen jalankulkijoita ei useimmiten tule risteyksissä edes enää katsottua, koska täällä ei juuri kukaan yksinkertaisesti kävele. Pitääkin sitten Suomessa taas opetella varomaan jalankulkijoita...

Jaahas.. mikäs auto ajaa ekana, jos kaikilla viidellä autolla on stop-merkki..?

Kuivuuden kiusaama Kalifornia

Kalifornian kuvernööri julisti perjantaina Kaliforniaan poikkeustilan kuivuuden takia. Tämä uutisoitiin Suomessa asti, ja saimmekin heti lauantaina kyselyitä Suomesta, millainen poikkeustilanne täällä nyt on valloillaan.

No, uutisointi on tässäkin asiassa näköjään hieman poikkeavaa täällä ja siinä, miten asia uutisoidaan Suomessa. Faktahan on, että Los Angelesin seudulla jyllää paha maastopalo, ja että tämä vuosi on kaikkien aikojen kuivin vuosi 1849 alkaeen virallisen tilastoinnin jälkeen. Mutta vaikka tosiaan tälläinen poikkeustila on nyt julistettu, kaikki toimenpiteet veden säästämiseksi on yhä vapaaehtoisia. Asukkaita kehotetaan vähentämään 20 % vedenkulutuksesta, mutta toimet ovat tosiaankin vapaaehtoisia.

Mielestämme nämä kehoitteet ovat aika naurettavia sen suhteen, miten huonolta tilanne meidän mielestämme näyttää. Perjantaina katselimme uutislähetystä, jossa käytiin läpi vesitilannetta tämän meidän asuinalueen osalta. Suuri osa meidän vedestämme tulee Santa Claran vesialtaista joiden yhteiskapasiteetti on  noin 210 miljoonaa kuutiota, eli todellakaan mistään pienestä vesivarastosta ei ole kyse. Tällä hetkellä vesitilanne on kuitenkin se, että vesialtaiden kapasiteetista vain noin 30 % on vettä, ja verrattuna normaalivuoteen vettä on noin puolet vähemmän tässä vaiheessa vuotta. Normaalisti näin talvikuukausina sadevesi kerätään altaisiin, samoin keväällä mahdolliset vuorenhuippujen lumen sulamisvedet ohjataan altaisiin. Tänä talvena ei kuitenkaan ole satanut kun sen alle 5 kertaa (niin että sitä voisi sateeksi kutsua) eikä lämpimän sään vuoksi vuoren huipuilla ole edes lunta. Kun säätiedotus ei lupaa sadetta myöskään lähiviikkoina, voi kyseessä olla pahakin katastrofi.

Näitä maisemia ollaan tuijoteltu alusta asti... Kuiva on sen kun vain kuivunut entisestään...

Me olemme täällä ollessamme paljonkin miettineet vettä. Alkujärkytys tänne tullessa oli se, että jenkit todellakin kantavat pullovettä kaupasta kotiin. Koska hanavesi on vahvasti kloorattua ja kloorin makuista, ei se tietysti ihmekään ole (kerran laskin kylpyveden, ja se oli ihan yhtä sinistä kuin uimahallin vesi, joten en ole sen koommin täällä kylpenyt). Ensimmäisinä viikkoina mekin jouduimme ostamaan pullovettä, kunnes saimme hommattua vesikannun suodattimella. Suodattamalla vedestä tulee kuitenkin ihan juotavaa, joten emme ole onneksi joutuneet sen koomin ostamaan pullovettä. Tuohon veden suodattamiseen on jo ihan tottunut, mutta se on todellakin nostanut suomalaisen veden arvostusta, sitä ei suotta kutsuta maailman parhaaksi. Emme tiedä paljonko naapurustomme käyttää vettä, mutta vesilaskun mukaan veden käyttö on kyllä suhteellisen halpaa. Vesi on myös jenkeille varallisuuden symboli: asuinalueet, joilla nurmikot vihertävät ympäri vuoden, ovat niitä varakkaimpia. Nurmikoiden kastelusta huolehtii puutarhurit sekä automaattiset kastelujärjestelmät, joita näkee kyllä ihan jokaisessa pihassa.

Sade on ollut niin harvinaista täällä, että ihan kuva piti ottaa, kun joskus marraskuussa satoi yhden päivän

Enemmänkin ihmetyttää tämä hidas reagointi kuivuuteen, kun käsillä on selkeästi pienen katastrofin ainekset. Ei vain ihmisille, vaan myös viljelyksille ja ennen kaikkea luonnolle. Veden kuljettaminen jostain toisesta osavaltiosta ei voi olla kannattavaa, saati mahdollista, kun mietitään millaisia määriä vettä tarvittaisiin. Tai sitten meille suomalaisina vesi on vain niin itsestäänselvyys, että emme osaa nyt vain suhteuttaa tätä hätää oikeaan mittakaavaan, koska emme ole koskaan ennen joutuneet kohtaamaan tälläistä vesipulaa. Mutta tällä hetkellä reagointi tuntuu olevan aika alimitoitettua. Ehkä hämmentävin tilanne tässä kuivuustilanteessa oli viime viikolla, kun näin uutispätkän, jossa pappi vetosi jokaista amerikkalaista rukoilemaan sadetta. Kertoo todella paljon tästä yhteiskunnasta, enkä sano, etteikö tuollainen papin vetoomus sopisi hyvin tähän kulttuuriin, mutta näin rationaalisena ihmisena sanon kuitenkin, että eipä tässä taida rukoilut auttaa. Jotakin todellisia tekoja tarvittaisiin kipeästi. Tekoja, jotka mahdollisesti rajoittaisivat jenkkien mukavuutta rankalla kädellä. Mielenkiintoista olisi tietää, miten poliittisia tälläiset päätökset vedenkäytön rajoittamisesta olisi; miten paljon ääniä vaaleissa tälläinen ilonpilaaja menettäisi jne.

Jottei mene aivan paasaamiseksi, niin loppuun on laittettava kuva tämän päivän haikilta. Tälläisiä söpöliinejä tavattiin reitin varrella:

Nähtiin ihana Bambi-perhe, josta tosin vain tämä yksilö ei piileskellyt pusikossa...

Piilaakson parhaat nähtävyydet

Piilaakso ei ole mikään nähtävyyksien kehto. Itse asiassa kaikissa näkemissäni Kalifornian matkaoppaassa piilaakson alue kuitataan muutamalla sivulla, jotka vihjaavat kovasti siihen suuntaan, että alueelle ei kannata tulla viihtymään muutamaa päivää pidempään. Ja tottahan se on.

Vuorilta näkymä Piilaaksoon

Mutta kyllähän Piilaksossa jotakin nähtävää on, nimittäin se, mihin alueen nimi viittaa. Alueella moni high tech -yritys pitää päämajaansa, ja uusia startup-yrityksiä syntyy kuin sieniä sateella. Silti piilaakson alue käsittää läjän pikkukaupunkeja, joista ei kyllä yhtään arvaisi että siellä sijaitsee sellaisia yrityksiä kuin vaikkapa Adobe, eBay, Cisco, Oracle tai Yahoo - ennen kuin törmäät niihin kesken kauppareissun. Alueella ei ole siis mitään keskittymää pilvenpiirtäjineen näille pääkonttoreille, vaan ne sijaitsevat ihan asutusalueiden keskellä keskellä pieniä amerikkalaiskaupunkeja.

Me olemme sen verran teknologiafaneja, että meidän huviamme on koko täällä olon ajan ollut bongata kaikkia tuttuja yrityksiä. Ja niitähän on näkynytkin, mutta näkemistämme on yhä puuttuneet ne kaikkein siisteimmät: Facebookin, Applen ja Googlen pääkonttorit. Ja lisäksi vielä ne autotallit, joissa Google ja Apple on alunperin pitänyt kovinkin vaatimatonta päämajaansa. Joten eilen pistimme kyseisten konttorien osoitteet navigaattorin ja teimme turistikierroksen paikan päälle.

Hauskaahan näissä näkemissämme konttoreissa on se, että ne on ihan tavallisen näköisiä toimistorakennuksia. Jos navigaattoriin ei olisi niin suuri luotto, voisi luulla olevansa väärässä osoitteessa. Isoja kampusalueita, mutta rakennukset eivät eroa mitenkään tavallisista toimistorakennuksista. Siksi tässä postauksessa ei olekaan kuvia niistä rakennuksista.

Paitsi tämä Applen pääkonttorin sisäänkäynti:

Kävimme myös katsomassa autotallia, jossa Apple on perustettu. Talo oli tavallisella asuinalueella, eikä talon merkittävyydestä kertonut mikään muu kuin se, että paikalla oli muutama muukin turisti, ja pihalla oli yksityisalueesta kertovia kylttejä. Mutta kyllä, ihan samahan tämä on kuin siinä Steve Jobsista kertovassa Jobs-elokuvassa.

Poikkeuksen vaatimattomissa pääkonttoreissa teki Google kaikella sillä brändäyksellään ja Google-värityksellään. Kaikille, jotka olette nähneet The Internship -elokuvan, voimme kertoa, että kyllä, juuri sellainen oli kuin elokuvassakin. Toki lauantaina siellä ei ollut ketään muita, kuin kourallinen turisteja.

Miten monen konttorin sisäpihalla on dinosauruksen luuranko?? Flamingojen merkitys ei selvinnyt..

Yks turisti

Googlen kampusalue on tunnettu näistä värikkäistä polkupyöristään. Näitä näkyikin pitkin aluetta, ja niitä näytti käyttävän muutkin kuin googlelaiset. Naureskelimme tälle pyörälle, joka oli jätetty parkkiin LinkedIn:n parkkipaikalle, olikohan joku googlelainen loikannut LinkedIn:n palvelukseen?

Google kehittää Androidia tässä rakennuksessa, jonka pihalla oli tuttuja hahmoja:

Tietty kaikki kiva pitää aina kieltää..

Yks turisti taas...

Ja tämähän konttori luonnollisesti sijaitsi Google-tiellä

Sen sijaan se autotalli, jossa Google oli perustettu oli melkoisen vaatimaton, ja näytti alueen yleiseen tasoon hyvinkin ränsistyneeltä. Googlella on aikomus tehdä rakennuksesta jonkin sortin museo, mutta ainakaan vielä siitä ei ollut mitään merkkejä. Roskalaatikoista päätellen talossa asuikin joku.

Facebookin kampusalue sijaitsi suurehkolla alueella, jonka pystyi ajamaan autolla ympäri. Mutta siitäpä ei juuri näkynytkään mitään muuta kuin toistakymmentä toimistorakennusta ja iso parkkipaikka. Ainut erikoisuus oli se, että autoja parkkipaikalla oli suhteellisen paljon, näytti siis olevan konttoreista ainut, jossa työskentelee ihmisiä myös lauantaisin.  Mutta tämä hiton iso tykkäys-kyltti tuli bongattua:

P.S. Henkka, lähdetään kyllä sunkin kanssa katsomaan näitä konttoreita sit toukokuussa...

Muovikassiton Kalifornia

Etenkin tavaratalojen ja vaatekauppojen kassalla on törmännyt entistä enemmän tilanteeseen, että ostoksia ei automaattisesti laiteta muovikassiin. Sen sijaan kysytään, haluaako ostaa 10 sentillä kierrätettävän paperikassin ostoksille. Tuolla 10 sentillä saa useimmiten ison ja kestävänoloisen paperikassin, jota ainakin me käytämme juuri kierrätettävien jätteiden keräämiseen, vaikka toki kierrätettävät jätteet voi viedä asuntokompleksin roska-astiaan ihan ilman mitään kassiakin.

Tutkin asiaa hieman enemmän, ja selvisi että tämä muovikassien kielto on koko Kalifornian laajuinen hanke. Koko osavaltion tasolla hanke on ollut jo vireillä pitkään, mutta viime aikoina ollut vesittymässä jonku petrokemiallisen yhtiön vastustukseen, mutta kuitenkin menossa läpi. Mutta koska osavaltiossa jokainen kaupunki on päätöksenteossa melko itsenäinen, on muun muassa Los Angeles jo osittain kieltänyt muovikassit kokonaan kaupoista.

Luin jutun siitä, miten tuo muovikassikielto oli otettu vastaan Los Angelesissa. Ruokakaupan päällikkö kertoi, että ensimmäisenä päivänä ihmiset olivat hieman hämmentyneitä kiellosta, ja vastahakoisia ostamaan maksullista kassia. Mutta kaksi päivää kiellon alkamisen jälkeen lähes jokaisella asiakkaalla oli oma kangaskassi ostoksia varten. Se minusta kertoo vain siitä, että ihmiset eivät ole kestokasseja vastaan, tarvitsevat vain niiden käyttöön jonkinlaisen motivaattorin, kuten sen että voivat säästää käyttämällä omaa kanssia.

Suomalaisittain tämä kielto tuntuu hieman hassulta, koska Suomessahan on ollut maksulliset kassit ruokakaupoissa jo iät ja ajat. Mutta ero onkin siinä, että täällä nuo ilmaiset kassit ruokakaupoissa ovat niitä sellaisia heikkotekoisia pieniä kasseja, joihin ei mahdu mitään (tai jota pistetään pari päällekäin, kun ostat jotain painavampaa), tai joille ei ole yksinkertaisesti juuri mitään jatkokäyttöä, koska ne ovat roskapusseiksi liian pieniä. Joten ne menevät todennäköisesti roskiin. Ruokakaupoissa pakkaajat kun vielä pakkaavat ostokset muovikasseihin tuoteryhmittäin, niin useimmiten lähdet kaupasta viiden muovikassin kanssa, vaikka olet ostanut vain yhden korillisen ruokaa.

Kotikaupunkimme Campbell on myös kieltämässä muovikassit ja kielto astuu voimaan tammikuun lopussa. Muovikassikielto edellyttää että kaupat tarjoavat maksullisia kierrätettäviä kasseja (hinta korottuu vuosittain) sekä edesauttaa kangaskassien käyttöä tarjoamalla niitä kassoilla pientä hintaa vastaan. Muovikassien myynti pitää tilastoida viranomaisille, joten todennäköisesti vähentämällä muovikassien myyntiä voi saada esimerkiksi jotakin verohelpotuksia.

Tälläisiä "varoitusjulisteita" on alkanut ilmestyä ruokakauppojen oville

Timo törmäsi tuossa taannoin musiikkiliikkeessä tilanteeseen, etteivät he tarjonneet ilmaista muovikassia tai edes myynneet maksullista kassia. Tähän selityksenä oli jotakin sen suuntaista, että joutuisivat maksamaan jotakin ympäristömaksua, jos edes myisivät kasseja. Joten todennäköisesti kyseessä on melko tuntuva ympäristömaksu, jos yritys on kokonaan luopunut muovikasseista.

Vaikka kyseessä on vain muovikassit, on koko osavaltion laajuisella kiellolla jo merkitystä ympäristönsuojelulle. Varsinkin kun on kyse yhdestä Yhdysvaltojen suurimmasta osavaltiosta. Eikä tämä ole ainut esimerkki siitä, miten Kaliforniassa ollaan ympäristönsuojelun edelläkävijöitä.

Ja aina välillä kun Suomessa kuulee sanottavan, että ei piskuisen Suomen ympäristöteoilla ole mitään merkitystä niin kauan kuin USA ja Kiina ei tee mitään, niin tässäpä on juuri yksi esimerkki siitä, että myös USA:ssa voidaan saada hyviä tekoja aikaan. Se on myös rohkaiseva esimerkki siitä, että hyviä tekoja voidaan saada läpi, vaikkei se helpoa olisikaan. Jos USA:n kaltaisessa valtiossa, missä päätöksenteko on erittäin moniportaista ja joka useimmiten altistuu pahalle lobbaukselle, saadaan jotakin tälläistä aikaan, niin ottakoot jokainen hyvää asiaa sinnikkäästi eteenpäin ajava taho siitä mallia ja rohkaisua!