sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Uvas Canyon County Parkissa eli kadonnutta vettä etsimässä

Perinteeksi jo muodostuneen viikonloppuhaikin kohteeksi valitsimme tällä kertaa Uvas Canyon county parkin. Uvas Canyon on tunnettu vesiputouksistaan, ja koska täällä nyt on viime viikkoina satanut edes vähän, lähdimme katsomaan, jos näkisimme ensimmäistä kertaa luonnontilaisen vesiputouksen.


Tuo Uvas Canyon sijaitsee n. 45 minuutin ajomatkan päässä Morgan Hillissä. Ajoreitti sinne oli simppeli, mitä nyt aivan lopussa viimeinen vajaa kilometri ajettiin pientä tietä, jossa mahtui vain yksi auto kerrallaan. Onneksi täällä ollaan ystävällisiä noiden väistämisten suhteen, ja jokainen menee kiltisti vuorollaan. Juuri ennen puistoa oli muuten Sveadal-niminen alue, joka on amerikanruotsalaisten oma alue. Siellä näkyikin asuvan mm. Lundströmejä (eli Lundstromeja) ja Ruotsin väritys oli muutenkin hyvin esillä.
Tämä näyttää jo vesiputoukselta, mutta on oikeasti vain pieni puro...


Pieni pätkä reittiä meni tuossa uomassa, ja tuo purokin piti ylittää sopivassa kohdassa. Tämä reitti ei varmastikaan ole auki sitten kun vettä on ihan vesiputoukseksi asti..

Noita county parkeja, eli luonnonpuistoja, on pelkästään tällä meidän Santa Claran piirikunnan alueella kolmisenkymmentä. Ne on ylläpidettyjä polkuja, joiden vaikeustaso vaihtelee paljonkin. Yleensä jokaisessa on yksi erittäin lyhyt maisemareitti, jonne on pääsy liikuntarajoitteisillakin. Mutta vastapainoksi on tarjolla myös pitkiä haikkireittejä, joissa voi jopa leiriytyä. Reitit on ihan hyvin merkittyjä, ja parkkipaikalla on tarjolla ilmaisia karttoja. Puistot on yleensä auki aamukahdeksasta auringonlaskuun. Joissakin puistossa on pysäköintimaksu (n. 5 -10 dollaria), mutta sen kyllä mielellään maksaa, varsinkin kun raha menee puistojen ylläpitämiseen.

Jouduimme hieman pettymään, sillä huolimatta sateista, vesiputokset oli vain pienehköjä puroja. Mutta täytyy sanoa, että jo tuollainen virtaavan veden kohina sai mielen rentoutumaan, ja olisimme voineet varmasti jäädä ikuiseksi tuijottamaan noita puroja. Reitti oli muutenkin kiva, kun sen pystyi osittain kävelemään aivan tuon puron vieressä. Koska kävelimme veden virtaussuunnan vastaisesti uomassa, oli alkumatka aikamoista nousua. Katselinkin träkkeristä paljonko tuo nousu itse asiassa oli, ja näyttäisi siltä, että noustiin 300 metristä 550 metriin kolmen ensimmäisen kilometrin aikana (jonka jälkeen träkkeri hävitti signaalin..), ja loppu olikin pientä laskua. Kokonaismatkaksi reitille tuli n. 4,7 kilometriä.
Joskus on hauska katsoa korkeuskäyriä, kun nousee mäkeä ylös hapoille asti. Voi todeta, että tuli todallakin noustua ihan kunnolla.

Tälläistä pientä polkua käveltiin "vesiputousten" jälkeen loppureitti. Helppokulkuista ja maisemat oli hienoja!

Puhuttiin, että seuraavaksi mennään sitten tuolle vastapäisen vuoren polulle, näyttää sen verran hienolle reitille (vitsi, vitsi)!






2 kommenttia:

  1. Aivan upeaa, noihin maisemiin ei ihan heti kyllästy ja kunto kohoaa;).
    Miltä se sitten näyttääkään, kun purot muuttuvat kunnon kuohuiksi,
    senkin tulette varmaan vielä näkemään.
    Kiitos, että saamme näin olla mukana retkillänne:). - Paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmaan ihan heti nähdä kuohuja, kun täällä kevät tekee jo kovasti tuloaan, ja kesä on tunnetusti täysin sateeton. Mutta aina sopii tietysti toivoa :). Kiitos kommentistasi! t.Riikka

      Poista