maanantai 9. kesäkuuta 2014

Alamere Falls

Lauantaina teimme ehkä siisteimmän haikin ikinä! Menimme nimittäin katsomaan Tyyneen valtamereen laskevia Alameren vesiputouksia. Nämä sijaitsevat San Franciscon pohjoispuolella, meiltä reilun kahden tunnin ajomatkan päässä. Ajoimme sinne Golden Gate Bridgen ja sen pohjoispuolella 1-tietä pitkin, joten jo matkalla sinne oli paljon nähtävää.

Alameren putouksille menee haikkireitti, joka alkaa syrjäseudulta Bolinasin kaupungista, tarkemmin ottaen Palomarin Trailhead:sta. Itse asiassa reitti alkaa erään umpikujan päästä, ja sinne ajaessa iski hieman epätoivo löydetäänkö koko paikkaa, kun ajelimme koko ajan vain syrjemmälle yhä pienempää hiekkatietä. Matkalla näimme peuroja ja ketun, ja jonkun sarvipään, joka näytti ihan porolta... Tämä poron näköinen sarvipää jolkotteli itse asiassa meitä vastaan autotiellä, ja tajusi väistää vasta tosi lähellä autoamme. Lopulta vastaan alkoi tulla tienvarteen parkeerattuja autoja, ja lopulta pieni parkkipaikka, jonne oli sullottu varmasti yli 100 autoa, vaikka kapasiteetti oli varmasti vain puolelle näistä. Mutta saimme auton parkkiin ja otimme suunnan kohti Alameren putouksia Coastal Trailiä pitkin.

Kun olimme kävelleet ehkä puolisen kilometriä, selvisi miksi haikki reitti on todennäköisesti niin suosittu, nimittäin näiden upeiden maisemien takia!

Reitti meni ylhäällä rantakalliolla rantaviivaa myöten
Tuo reitti menikin jonkun matkaa noissa rantamaisemissa kunnes jatkui metsään. Reilun kuuden kilometrin jälkeen tulimme tienhaaraan, jossa oli tälläinen kyltti:


Olimme jo etukäteen lukeneet Yelpistä, että tuo viimeinen osuus putouksille on polkua, jota ei ylläpidetä, ja jossa joutuu lopussa harrastamaan hieman kiipeilyä, mutta hieman huvitti tuo teksti "vaaralliset olosuhteet", nimittäin polku oli tälläistä:


Suurin vaara tuolla polulla tosin taisi olla runsaana kasvava myrkkymuratti. Katsoimme vasta jälkeenpäin googlesta miltä myrkkymuratti näyttää, ja itse asiassa luulimme ihan eri kasvia myrkkymuratiksi! Mutta suositusten mukaan olimme pistäneet päälle pitkähihaiset paidat ja housut, joten säästyimme myrkkymuratin ihokontaktilta. Tuo Alamere Trail meni hieman pöheikössä, mutta kaikki etukäteisvaroitukset vaarallisuudesta olivat vähän liiottelevia.

Reitti kulki tälläisen pöheikön läpi, horisontissa rantakallio ja siellä seisovat ihmiset
Reitti johti rantaan, josta laskeuduimme ensimmäiselle "vesiputoustasanteelle". Tuossa laskeutumisessa joutui hieman käyttämään käsiä jalkojen apuna, ja vaatteetkin hieman likaantuivat. Tasanteelta oli upeat näkymät alapuoliselle rannalle sekä tietenkin pienemmille vesiputouksille.

PIenemmät putoukset välitasanteella
Ranta välitasanteeta katsottuna
Tasanteelta pääsi laskeutumaan rannalle kalliota pitkin noin 10-15 metriä. Polku ei ollut mikään virallinen polku, mutta käytännössä sitä oli käytetty niin paljon, että siihen oli aika hyvin muotoutuneet sopivat käden ja jalan sijat laskeutumista ja ylöskiipeämistä varten. Ehkä pelottavinta tuossa oli se, että tuo kallio oli vähän tollaisessa "purkautumistilassa", siitä irtosi jatkuvasti tollaisia "liuskoja".

Laskeutumispaikka ylhäältä katsottuna
Ja sama alhaalta päin katsottuna

Kalliosta lähti kiveä irti tuolla lailla liuskoittain
Alhaalla rannalla maisemat olivat upeat ihan joka suuntaan:


Putoukset

Takaisin menimme samaa reittiä. Tässä vaiheessa kello läheni jo iltakuutta, ja porukka alkoi leiriytymään. Ekaa kertaa näimme, kun porukka leiriytyy yöksi noille haikkireiteille. Ehkä se johtui siitä, että tämä oli eka paikka, jossa ei varoitettu käärmeistä... Mutta pitää itsekin kokeilla tuota leiriytymistä joskus. Coolein leiriytymispaikka oli ehdottomasti kyllä tällä tyypillä.

Puiden välissä näkyy jotain sinistä
Joka osoittautui riippumatossa makaavaksi ihmiseksi, siisti leiripaikkka!
Tuonne reitin varrelle alkoi kertymään kuuluisaa San Franciscon sumua. Loppumatka menikin aika sumuisissa tunnelmissa, myös Golden Gate Bridgen ylitys.


Suosittelemme lämpimästi kaikille tuota haikkia, myös sitä viiimeistä osuutta, sillä se ei ole todistetusti kovinkaan vaarallinen, jos ottaa huomioon vaatetuksen ja laittaa jalkaansa hyvät ei-tasapohjaiset lenkkarit (helpottaa kummasti kiipeilyä). Meillä kesti tuon reilun 15 km:n lenkissä noin neljä tuntia sellasella suht reippaalla kävelyvauhdilla.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin:










2 kommenttia: